Bloggerille on taas vähän vaikeaa päästä. (Insert nag) Ja juuri kun olisi niiiiiin paljon kerrottavaa! Tein lomapäivän kunniaksi Jacky suklaamuffineita . Pakkohan tuollaiseen ohjeeseen on tarttua varsinkin kun lapsuudessa ruokaympyräni koostui lähinnä Jacky suklaavanukkaista, Linkosuon eväsleivästä ja Sokoksen herkkukeittiön lihapullista. Mauttomia, likilaskuisia muffineita noista tuli! No kyllä niitä nälkäänsä söi. Tulevaisuudessa kun startrek-mäiset replikaattorit ovat arkipäivää niin vaadin että ruokien ravinto- ja kalorisisällön voi valita erikseen, riippumatta ruuan mausta. Esim. voi valita palan sacherkakkua jossa on tonnikalasalaatin ravintoaineet ja kurkun kalorisisältö. Sitten perheenäitien pitää keksiä uusia tapoja kiusta lapsiaan: No niin, Conan-Petteri! Kyllä sinun pitää edes joskus maistaa miltä maksalaatikko maistuu! Ei sitä voi replikoida pelkkää pizzapohjaa päivästä toiseen! Äläkä kokoajan raavi sitä ihonalaista piisiruasi!

Matkalla-blogissa oli kauniit kehut, kiitos niistä. Leijuin aika korkealla tuon huomattuani. Kiva huomata että ihmiset lukee ja pitää, koska olen tässä nyt kokoajan odottanut että mailiini kolahtaa viesti jossa sanotaan jotain tyyliin: Poista se itsekeskeinen kitinä netistä, se on pelkkää ongelmajätettä ja kielioppisikin on ihan perseestä.

Olen huomannut mistä kaikki elämäni ongelmat johtuu: en ole "sinut itseni kanssa". Jos minä ja itseni voimme joskus heittää tittelit nurkkaan ja alkaa sinutella niinkun trendiravintoloiden nyrpeät tarjoilijattaret, Google lupaa että kommunikaatio muiden kanssa helpottuu, pääsen eroon läheisriippuvuudesta samalla kun seksi ja laihduttaminenkin alkaa sujua. Kuulostaa aika helvetin hyvältä, mutta mistään ei löydy selitystä miten tämän autuaan tilan saavuttaa. Sillä on kuitenkin jotain tekemistä pukeutumisen kanssa. Rankkaa lisäshoppailua siis tiedossa.

Tänään on 16 vuotta siitä kun Matthias Rust laskeutui Cessnallaan Moskovan Punaiselle torille. Jossain vaiheessa kyseisen tempauksen jälkeen Tampereen kauppahallin takaoven viereen ilmestyi sinisellä spraymaalilla kirjoitettuna teksti: Matthias Rust, we love you! joka saikin olla seinässä pitkään ennekuin kauppahallin julkisivu remontoitiin.

Tästä näyttää sitten tulevan samanlainen "hieno" päivä kun eilisestä. Virallinen kesäinen ilma. Kärsin jo eilen karmeasta päänsärystä illalla, kun olin unohtanut aurinkolasit kotiin. Ilta-sanomissa on varmasti kuvia ensimmäisistä rannalla makaavista ihmisistä, muistuttaen että se talvella aloitettu -5kg-laihdutusprojekti pitäisi olla aika finaalissa nyt. Sen sijaan olen taas lihonut kilon. Toivottavasti se kesätyö on niin hektistä ja kettumaista että en ehdi syödä päivisin ja en jaksa syödä iltaisin, ja muutenkin elämä muuttuu niin tylsäksi ettei oikeen viitsi keittiössä käydä. Toisaalta fat chance (pun kinda intended) että niin tapahtuu, näyttää nimittäin vakaasti siltä että poikaystäväni muuttaa kolmen viikon kuluttua Kallio-Sörnäinen-Hermanni-akselille ja sitten olen kuitenkin taas niin onnellinen ja iloinen joka päivä että vedän ilman omantunnontuskia suklaakastiketta suoraan purkista.

Edittinä tuohon lauantaina postattun valitukseen Pretty in Pinkistä. Tiedä että te kaikki palatte halusta lukea tämän: Pretty in Pink-romaanin viimeinen luku jossa Duckie indeed gets the girl. And it's cheesy as hell.

Joo-o, tän sivun nimeksi vois vaihtaa Daddalien valitusvirsi.

Arvatkaa mikä nyt on valituksen kohteena? Oikeat ihmiset! Sellaset joilla on ihan oikea elämä johon kuuluu oikeita asioita niinkun keittiönpöytiä ja viherkasveja ja kauneimmat käsityöt-lehtiä. Koko elämä on niin Kodin kuvalehtee (Tiedättehän, perheen isällä on äidin tekemät villasukat, koska perhe on päättänyt säästää sähkölaskuissa alentamalla sisätilojen lämpötilaa) että joskus tekis mieli raidata sellasen ihmisen kylppäri tyyliin "Täällä on pakko jossain olla mielialalääkkeitä!" vaikka eihän sitä tietenkään tarvitsisi hirveästi myllätä, koska oikeat ihmiset pitävät lääkkeensä sellasessa metallisessa lääkekaapissa, eikä niikun minä jonka särkylääkeet ja uusin Citylehti ovat tällähetkellä pesukoneessa. Enkä minä Oikeita ihmisiä inhoa, vaan ihailen ja tunnen syyllisyyttä siitä etten itse osaa olla oikea ihminen jonka jääkaapista löytyisi "leikkelettä ja juustoa" leivän päälle ja jonka CD-levyt olisi aakkosjärjestyksessä. Minun CD-levyt ei ole edes oikeissa kansissa!

Hitto sellaset leffat on ärsyjä joissa viimesen 30sek aikana se söpö sidekick saa love interestin vaan koska sillekin on pakko järkätä joku. Niikun leffoissa Shooting Fish ja Pretty in Pink jonka loppu muutettiin kun testiyleisö ei tykännyt että Andien olisi pitänyt päätyä Duckien kanssa yhteen. Niin sitten muka joku muotovaahtopäinen blondi kiinnostu viimesen 30 sek aikana Duckiesta.

Uusimman Seura-lehden kannessa mainitaan Maria Lundin harrastukseksi väkivaltaiset tietokonepelit. Tämä on vänkeä neiti tämä Maria. Samainen nti. Lund myöskin tykkää rentoutua TVn ääressä ja onpa jossain mainittu että hän jopa chattää ellei peräti irkkaa. Nti Lund ei myöskään "nauti sinkkuelämästään", vaan on kihloissa jo toista vuotta! Vaihtakaa nyt Maria- ja Lund-sanojen tilalle Daddalie ja edelleen kaikki väittämät pitävät paikkaansa! Miksi sitten Maria Lund on uuh, miesten päiväuni ja muutenkin cool ja minä olen uuh, complete loser ja muutenkin hikinen? Myönnettäköön, että ulkonäkömme ei ole ihan samalla tasolla (ja huom. te jotka olette tavanneet minut kasvotusten! Tässä kohtaa saa vapaasti klikata sitä kommentoi-lenkkiä ja kirjottaa että olen huomattavasti Maria Lundia hehkeämpi! :)) ja minä en laula jazzstandardeja (tai siis laulan mutta en niin hyvin että Hannele Laurila tarjoaisi managerointi-sopimusta) mutta silti, yhtenäisyydet elämässämme ovat niin hätkähdyttäviä että sus siunakkoon, minun epätoivoni on oikeutettua!

Himin kotisivulla lukee että Ville Valo ei pidä The Beatles-nimisestä yhtyeestä. Luulin että kyseinen yhtye olisi saavuttanut jo sellaisen happi-tyyppisen aseman että siitä ei joko pidetä tai ei pidetä, se vaan on. Onneksi olkoon, Ville, osaat ajatella itse. Onko painovoimakin tosi mälsää?

Antiikkia, antiikkia! Onko parempaa ohjelmaa olemassa? I think not! Mä haluun Antiikkia, antiikkia-DVDn heti kun se ilmestyy! No juu, se nurkkapatrioottinen boustailu jossain kämäsessä kylämuseossa joka jakson alussa on tietenkin vähän häiritsevä, mutta onneksi paras hetki koittaa heti sen jälkeen kun kylän asukkaat pulauttavat sukuaarteensa koko kansan nähtäville. "Ei ole myytävänä!" "Tunnearvo on tärkein!" Pitkään ihmettelin miksi ohjelmassa aina näkyi jonkun suht. arvokkaan taulun vieressä sojottavia isäntiä jotka osasivat laveasti kertoa taulun historiasta ja tiesi taitelijastakin enemmän kun ikisöpö Wenzel. Yleensä taulu oli ollut arvoitavan ennekin ja Wenzelin ammattitaidolle ei siis ollut mitään näkyvää tarvetta. Sitten tajusin että Antiikkia, antiikkia-ohjelmaa käytetään häpeämättömästi lyömaseena naapurikateussodissa! Isäntä tietää hyvin ettei naapurin isäntä tiedä hyppäyksen pyppyläistä taiteesta, joten kansallisella TV-kanavalla esiintyminen vie hienovaraisen viestin naapuriin. Nerokasta!

Ja minne katosi Hakupalat? Tämä lämminhenkinen kokoperheen ohjelma suhtautui aina niin söpön innostuneesti jokaisen Jennan (8v) pehmoeläin-kokoelmaan, että siinä melkein itsekin herkistyi. Monta kertaa tuijotin ohjelmaa proverbiaalinen monttu auki enkä voinut käsittää kuinka jollekin tulisi mieleen kerätä muovikasseja/posliinijoutsenia/sytytystulppia.

Mahdoton tehtäväkin liukeni kakkoselta vähin äänin. Siinäkin huippukohta oli videokameralla kuvattu otos suurperheen olohuoneesta jossa Natuzzi-sohvalla röhnötti perheen isä, opetellen eri hyönteislajien tunnistamista.

Olen jo monta vuotta puhunut että seuraavanlainen ohjelma olisi Suomessa jymymenestys. Puoli tuntia annettaisiin keskiverto-suomalaisen kierrättää kuvausryhmää kodissan samaan aikaan kun kys henkilö saisi kertoa eri huonekalujensa ja koriste-esineidensä historiaa. Kotikatsomoiden ääressä huudahteltaisiin innostuneesti ohjelmaan osallistuen: -Kato, tollaset samanlaiset tapetit kun Jokisilla oli ennekun ne sai sen lottovoiton ja remontoi koko huushollin! kiljuisi lähiöäiti. -Tuu nyt kattoon, noilla on tollanen korni keskustapuolueviirikokoelma! huudahtelisi sashimipalaa mussuttava graafinen suunnittelija system engineer-poikaystävälleen. Menestys olisi. Minä ainakin katsoisin.

Tämän kesän pelastakaa pantterit-kampanjassa onkin osana jonkun Laurin Blogi. Bloggaus on nyt sitten Hasan&Partners-uskottavaa.

Tästä naisten kemiallisesta kaunistautumisesta vielä. Joskus 90-luvun puolessavälissä tehtiin mullistava tieteellinen löytö! Yht'äkkiä kaikki naistenlehdet kimpassa selittivät kuinka tärkeää on levittää huulipuna tarkoitukseen erityisesti suunnitellulla pensselillä. Kuinka väärässä olivatkaan ne naissukupuolvet jotka olivat erheellisesti levittäneet huulipunan suoraan siitä pötkäleestä huulilleen! Eihän sillä saa aikaan kestävää huultenpunausta! Eihän niin voi edes muotoilla huuliaan täyteläisemmiksi! Voi kuinka vasta huulipunapensselin myötä naissukupuoli voi kokea täydellisen vapautumisen patriarkaatin kahleista!

Ja don't even get me started on the huultenrajauskynä.

Arvatkaa mikä ärsyttää! Kun on sirkkelimäiset menkkakivut, sellaset jotka tuntuu siltä kun joku olisi pistänyt kilon vicks vaporubia mahalaukkuun, niin joku valopää tulee ja sanoo että lähde lenkille, se auttaa! Lähde lenkille, kun juuri ja juuri pystyn raahutumaan vessaan! Lähde lenkille kun pelkkä ohiajavien autojenkin ulvominen aiheuttaa okennusrefleksin?

TIEDÄN että menkat on luonnollinen asia ja saan syyttää ihan itseäni kun en käy spinningtunneilla enkä juo kamomillateetä henkisen kasvun edistämiseksi, mutta hei vähän armoo, pliis.


Oletteko muuten huomanneet että silmänympärysvoiteet on naisten autot? Ihan niikun autohin keksitään miehille kokoajan uusia vohjakkeita, niin naisille keksitään kokoajan mullistavia kemiallisia nanopartikkeliliposomiplacebokosteusmolekyylejä. Sitten stockmannin kemikaliomyyjät, nuo täydellisesti meikatut kiiltokuvapimatsut brändipoteroissaan esittelevät jokaista uutta time-release-moisturizerasvaansa niinkun se olisi maailman kahdeksas ihme."Tämä oxymoronicbastardliposomi häivyttää juonteet ja parantaa itsetuntosi".

Tiedättekö mikä olis aivan super-ihana?Hermes-liinoista tehty tilkkutäkki.

Hermes-liinat on mun ykkösobsessio sitten kun olen liian rikas ja joudun peittämään elämäni tyhjyyden shoppailemalla kaikkea turhaa. Jaetulla kakkosijalla tulee vintagekoltut ja antiikkikorut.

:)

Hejpĺdig kaikki rakkaat lukijani! < ironia >Ymmärrän että päivitystauko on täytynyt olla teille tuskaa,< /ironia > mutta siihen on hyvä syy. Vietin hurjan 3 päivän kesälomani Oulun kulttuurimaisemissa. Ja mukavaa oli. Vohveleita tuli taas syötyä ja näin vihdoin sen ihkaelävän siilinkin joka tuhisti kauheaa vauhtia ympäri jonkinlaista autonromua. Siili oli a) nopeampi kuin luulin ja b) isompi kuin luulin. Kerälle se ei sentään vetäytynyt vaikka meitä varmasti vähän pelästyikin. Evoluutiohan ei ole pysähtynyt (vaikkei sitä aina Iltasanomien kannesta huomaa) joten pystyyköhän sellainen kerälle kiertynyt siili tulevaisuudessa pakenemaan paikalta Metroid-ukkeli-tyyliin kierien?

Oulussa myös pitkästä aikaa näin perinteistä suomalaista omakotitalo-aluetta. On ne omakotitalot sitten vaan jollain tavalla idyllisiä. Heti teki mieli rynnätä omenavarkaisiin ja vahaamaan Volvon konepeltiä. Voih minun pikkuporvarisielua.

Olen kärsinyt johnkinlaisesta homejuustovajauksesta, joka nyt kahden päivän ahkeran homejuustoherkkusienipaistos-kuurin jälkeen alkaa tasaantumaan.

Tänään minulla on teille kaksi tiedättekö-kysymystä:

Tiedättekö kuinka esim. leffassa Kimpassa kuvataan kuinka 70-luvulla kaikki istui jonkun puutalon olohuoneessa, kasvatti partaansa, puhui vallankumouksesta ja joi halpaa punaviiniä? Tekeekö kukaan enää noin? Ja missä? /me on ulkona. /me llä ei ole kavereita. /me irkkaa liikaa.

Tiedättekö sen tunteen kun haluaa ihan kauheasti auttaa jotkakuta jossain ongelmassa ja kys. henkilö on jopa ihan itse kertonut ongelmastaan eikä sitä ole urkkinut jollain epämoraalisella tavalla tietoonsa, niin sitten kun yrittää sanoa jotain niin ei tule mieleen kun korneja latteuksia. Ja sitten, koska kornit latteudet on tosi no-no, on vaan ihan hiljaa. Tosi noloo. "Mitä mää voin sanoa, voivoi" kuulostaa auttavaiselta ja kivalta, kyllä juu. Sitten ei enää tiedä onko pahoillaan siitä että henkilöllä on ongelma vai siitä että ei osaa auttaa. Sitten tulee se Tunne. Tunne että hitto, ilman mun paukapäisyyttäni koko ongelmaa ei olisi olemassakaan. Jos vain älykkyyteni olisi edes nokkaeläimen tasoa niin tietäsin tasan mitä sanoa ja sitten koko ongelma häviäisi ja kaikilla olisi hyvä mieli. Mut ei se niin mene. Aina tulee se tunne. Multa varmaan puuttuu joku geeni joka rakentaa hermoradan lauseidenmuodostamisaivonystyröistä sympatia-aivonystyröihin.

Vaikka tätä sivua ei ole päivitetty yli vuoteen, tämä on silti herkkua minunlaisilleni ostosTV-faneille The Infomercial

Piipahdin tänään uuteen nuorisovaatemyymälään joka on avattu Silja Linen toimiston viereen Manskulle. En tiedä onko viralliset avajaiset jo pidetty. (Lyön suklaamariesta vetoa että Laila Snellmann tyttärineen koristaa kyseistä bakkanaalia sitten kun ne pidetään.) Toivottavasti avajaiset ovat vielä edessäpäin koska huomasin harmittavan asian. Sisällä haisi, suoraan sanoen, cacalle! Haju voimistui mitä syvemmälle liikkeeseen meni, kunnes takana olevien sovituskoppien kohdalla se oli jo aika sietämätön. Muuten kaupan sisustus oli cooli lantrinki edgeä ja chiciä.

Joskus pienenä muistan nähneeni vanhaa arkistomateriaalia Moskovaan rakennetun lapsi- tahi pioneeripalatsin avajaisista. Ison talon eteisaulassa oli kiipeilyteline jossa iloiset pikkulapsoset (tytöillä oli päässä sellaiset isot kovasta harsosta tehdyt rusetit päässä, kyllä te tiedätte) vänkyilivät. Neuvostoliitto oli minusta hirvittävän jännä maa, kun kiipeliytelineetkin oli sisätiloissa.

Edit: Joten arvatkaa mitä tuli mieleen kun näin Tampereen Koskikeskuksen mäkkärin viereen rakennetun kiipeilytelineen? Thats right, Neuvostoliitto!

Monissa blogeissa kommentoidaan nettisivujen layouteja ja toimivuutta jne. Minä en ole sitä tehnyt kun en ole alan asiantuntija. (Vaikka kyllähän kaikki osaa sanoa "Paska sivu" ja moni varmasti sanoo sen juuri nyt!) Mutta yksi asia mietityttää liittyen javascripteihin. Koskapa jostain friikistä syystä IEni on kadottanut vakiomuotoilustaan Tilarivin (eli sen alhaalla olevan rivin jota varsinkin modeemiaikoina tuli tuijotettua tiiviisti) ja en jaksa sitä aina sinne lisätä, en aina tiedä onko linkin takana javascripthärveli vai jotain muuta. (Saa muuten vapaasti viestiä jos tiedätte miten sen tilarivin saa takasin pysyvästi) Ja koska tapanani on usein klikata Avaa linkki uudessa ikkunassa, niin sepä ei javascrpiteille sovi. Saan sivua ei voi näyttää-viestin. Olisiko se liikaa vaadittu että niihin javascripteihin/emosivuun koodattaisiin joku väliurpelo? Olisiko se ihan mahdotonta? Tiedän että se varmaan sotii jotain javascriptin ideologiaa vastaan, mutta hei, se ärsyttää!

Oih! Maailmassa on niin paljon asiota mitä voisi haluta. Niinkun nyt matka orient expressillä. Oih, ne sikarien hienostuneet savukiehkurat, luuporsliinin heleä kilinä joka kantautuisi ruokailuvaunusta ja se komea herrasmies joka väittäisi olevansa liikemies Bombaystä mutta joka paljastuisi salaisen palvelun agentiksi. Ja jossain vaiheessa tapahtuisi kauhea murha, Marietten helminauha katkeaisi ja helmet putoaisivat hidastettuna kohti tiikkilattiaa. Otsalta tihkuisi verta Marietten täydellisen valkoiselle iholle jonka salaisuudeksi paljastuisi ahkera heroiinin käyttö Lontoon savuisissa yökerhoissa. Aih!

Orient express

Bongasin kevään kuumimman trendin kaupungilla tänään: Prinsessa Madeleine-look! Sekavan lainekas tukka, overdose pastellivärejä ja sellaiset liukuvärjätyt päätypleksi-aurinkolasit. Jännintä tässä oli se että kyseinen tyyli on suosittu myös miespuoleisten henkilöiden parissa. Suomen Mies! Sano ei aurinkoraidoille!

Find your inner fast food! by Emily

Eeeeh! Pahin nettitesti ikinä.

Edit: Mitä noi valkoset mylpyrät on ton salaatin päällä? Katkarapuja? Vaahtokarkkeja? Makaroneja?

Tuli tänään jälkitoimituksena se Lotta-kirja. Luin sen tietenkin siltä istumalta. Tämä Visst är det konstigt, Lotta! on ns. avioliittolotta jotka ovat kyllä aika surkeita. Lotta sekoilee huomattavasti vähemmän ja tarinat ovat sen myötä harmillisen normaaleja. Hyvälle tuulelle siitä kuitenkin tuli. Sivuilla 95-100 Paul piirtää kytkentäkaaviota. Voiko mikään olla niin miehekästä kuin kytkentäkaavion piirtäminen??? No Paul onkin Insinööri. Eikä mikään tylsä tietotekniikkainsinööri vaan sähköinsinööri. Hiukan vaan ihmetytti miksi Paul ei tee kytkentäkaavioitaan töissä, mutta sellasia ne on insinöörien kiireet. Lotan ja Paulin avioliitto on muutenkin aivan ihannemallia. (Ja miksipä ei olisi, onhan kyseessä Lotta-kirja ja sitäpaitsi Paul on Insinööri.) Viikonloppuisin poimitaan sieniä ja hiidetään ja syödään janssoninkiusausta ja Lotta tekee grahamsämpylöitä.

Jonakin päivinä elämä vain on ihan ok. Tein vohveleita Paukun excellenten ohjeen mukaan ja tässä niitä syön ja kuutelen agit proppia. En ollenkaan muistanut kuinka vohvelit on terapiaa sielulle. Hyvät ihmiset, syökää vohveleita! Ne lääkitsevät sielunne! Minä olen muuten vakaasti sitä mieltä että ihmisen pitää vähintään kerran viikossa syödä kermavaahtoa. Sachertortun mukana tai kaakaossa tai tuoreiden marjojen kanssa. Kermavaahto on viattoman valkoista ja ilmavaa kuin kesälaitumen päällä seilaavat pilvet. Kermavaahto on syötävä vastine unelmille.

Hitto muuten toi puuma näyttää ärsyyntyneeltä. Niinkun "MItä sää siinä vielä tuijotat?"

Sain maanantaina ihkaoikean työpaikan. Aloitan kesäkuun alussa. Oma työpiste ja kuukausipalkka. Hiukan on epäluonnollinen olo. Yleensä kun minä olen saanut työtä se on ollut tyyliin "Meillä on kauhee kriisi! Tänne on pakko saada joku heti, ihan sama kuka!" ja minä olen kuuliaisena työntänyt pääni kaikenmaailman kriisipesäkkeisiin. Nyt oli ihan työhaastattelu, jakkupuvut ja kaikki. Eihän se koulutusta vastaa eikä palkka ole hyvä, mutta tiedän missä istun seuraavat 2,5 kuukautta. Se on keikka/pätkätyöläiselle aika super-luxu.

On a related matter, tajusin tänään kuinka uskomattoman ihana Chydeniuksen Natalia-biisi onkaan.

Ai nii! Tilasin bookplus.fi:stä tämän vuoden no logon, eli Alissa Quartin branded-kirjan (joo, laitan linkin jonnekin joskus jos jaksan) vain sen takia (olisin yhtähyvin voinut ostaa sen akateemisesta) koska kyseinen lafka löytää yhden lotta-kirja-nimikkeen tietokannastaan. No sainpa sitten paketin. Oliko mukana Lotta-kirjaa? EI! Oliko selitystä? EI! Olenko liian epäsosiaalinen ja laiska kysyäkseni asiaa firmasta iteltään? OLEN!

What Is Your Animal Personality?
brought to you by Quizilla

Kun kerran kaikki tuntuvat tekevän tämän testin, niin teinpä minäkin. Olen puuma, hear me roar!

Marjutin Matkalla kevääseen 2003-blogista löytyi vähemmän keväinen mutta ihana linkki :Tee oma lumihiutaleesi! Ihanan terapeuttista väkertämistä.

Kauniit ja Rohkeat on taas pitkästä aikaa oikein kunnon camp-viihdettä. Ja parempaa on vielä luvassa. Mr. Smartypants jaksaa uskollisesti selostaa joka jakson tapahtumat viihdyttävällä tavalla. Tulevaisuudessa! Lisää korneja muotinäytöksiä! Lisää Brooken itkua! Lisää Amberin whitetrashäilyä! Lisää Massimon patsastelua!

Miksiköhän minun ei ole koskaan tehnyt mieli tarkkailla luontoa? Ikinä en ole iloinnut ahtojäiden sinfonioista enkä kevään ensimmäisestä kiurunlauluista. Suomalaisten "kuuluu" olla tosi in-tune luonnon kanssa, Ja kyllä minäkin erotan mustikanvarvun puolukanvarvusta (varsinkin jos niissä on kys. marjat edelleen killumassa), mut jonkinlaista eheyden ja yhteenkuuluvaisuuden pakahduttavaa tunnetta ei ole koskaan tuntunut. Tuntuu että olen kauhean viallinen ja pinnallinen ihminen kun en voi rehellisesti sanoa että maaseudun rauha on ihanaa ja sielu lepää kun katsoo tyynelle järvenselälle.

Haluisin kyllä silti vielä joskus nähdä ihkaelävän siilin. Siilit ovat konseptina mielenkiintoisia eläimiä.

Olen vihdoin lukenut läpi sen hirvittävän Mitford-opuksen ja aloittanut seuraavan kirjan: Jackie Osta kertovan Mrs Kennedy- The missing history of the Kennedy years, joka kertoo Jackien vuosista Kennedyn rinnalla. En ole vielä päässyt pitkälle, mutta mieleeni on jäänyt osa jonka ansiosta kirja vaikuttaa hyvin erilaiselta kun ne kirjat jotka kertovat Jackiestä kritiikittömän ihailevasti. Heti sivulla 2 listataan Jackien ulkonäön kaikki viat! Isoista jalkateristä aina luonnostaan kähärään tukkaan. Hyvä aloitus kirjalle, juu-u.

Boyfriend of the week Hiton kätevä palvelu. Kaikki potentiaaliset julkkispoikaystävät benchmarkataan poikaystävistä optimaalisimpaan, eli MacGyveriin. Hours of fun!

Hävytöntä! Mary Poppins oli videovuokraamossa laitettu lastenelokuvien joukkoon! Se leffa jos mikä on hyvä muistutus pätkätyöläisen arjesta.Oli pakko pelastaa se sieltä edes yhdeksi vuorokaudeksi.

Vauvalehden keskustelupalstat on legendaariset, mutta sivulta löytyy myös muuta Nimi ja sen tarina-sivu jonne innokkaat "äipät" ja iskät voivat lähettää enemmän ja vähemmän jännät tarinansa siitä kuinka heidän mussukkapussukat ovat saaneet nimensä.

Sitäpaitsi! 29,5/30 pistettä tilastotieteiden tentistä! Kruskall-Wallis in ya face!

Ylen tekstitvn sivulla 114 (alasivu 2/3) kerrotaan että "Estrellan Dip it-tuotteet vedetään pois markkinoilta niiden mahdollisten terveysriskien takia. Kyseessä on varotoimi, koska virhe tuotannon aikana saattaa tarjota tuotteissa kasvualustan bakteereille." Jännää kun lukee uutisia esim. tuolta tekstitvltä (ja sitä juuri nyt teen, miettikää, vappuyönä, edelleen siis peräänkuulutan sitä sääliä) niin jotenkin silmä osaa mukavasti pomppia kaikkien *ministeri-alkuisten uutisten yli, mutta sitten kun vastaan tulee brändätty snacktuotteen (tai -toutteen, niinkun vanhoissa popcornjyväpusseissa luki 80-luvulla: Popcorn, maailman vanhin snack-toute!) nimi, niin johan on silmä liimaantunut kuvaruutuun.

P.S Olen aika snacktuote-affectionado, mutta pakko myöntää että estrellan dip-itin osto jäi siihen yhteen kokeilukertaan, vaikka en silloin tiennyt että olisin voinut kasvattaa bioaseita siinä dippikastikkeessa.