Katsotaanpa mitä Googlen kuvahaku löytää Daddalie-sanalla. No Jeesus-dildonpa tietenkin! Olisihan se pitänyt arvata!

Täältä löytyy Hermeksen huivienpukemisohjeita. Iiihanaa! Arvatkaa kuka menee heti maantaina shoppaan huiveja. Valitettavasti on varaa vain sellasiin halpoihin kopioihin, nyyhnyyh. Saako Hermes-liinoja Suomesta edes muualta kuin lentokentältä? Juu, älkää kertoko jos tiedätte, menen vielä ja hassaan kaikki rahani sellaiseen huomenna.

T.i.l.a Extrassa on ollut vähän köykäistä viimeaikoina, mutta on nyt pakko kommentoida kun EA vaatii. :) Janne Ahosen talo oli persoonaton (vaikka kyllä se Olvi-jääkaappi baarihuoneessa järkytti. Mikä siinä on että kun mies saa sisutaa itse itselleen huoneen, kostetaan kaikki se aika kun ollaan jouduttu odottamaan vaimokultaa Laura Ashleyn kukallisten kangaspakkojen vieressä ja tehdään huone jonne kukaan nainen ei nikottelematta jalallaan astu? Ihan niikuin tyylittömyys olisi miehekästä. "Täällä syödään lihaa ja juodaan kaljaa! Takkakin on niin iso että siellä mahtuu palvaamaan kokonaisen sian!" No olihan se Ahonen sisutanut myös muita huoneita jotka olivatkin sitten vähän vähemmän testosteronilta haisevia. ) Hantan ahdistavan ahdas kämppä oli kylläkin persoonallinen, mutta myös tylsän sekava. Ne isot apteekkimaiset arkistointikaapit oli kivat, ja on mukavaa huomata että ihmisillä on sentään vielä kirjoja kotona. Mikä olisikaan mukavampi ja käyttökelpoisempi sisutuselementti kuin täyteen ahdettu kirjahylly? Minä ainakin haluan, kun olen rikas ja viisas (olen päättänyt etten sittenkään halua kauniiksi tai kuuluisaksi, too much work), omistaa kokonaisen kirjastohuoneen, joka on niin korkea että ylimmille hyllyille ylettyy vain kiskoilla kulkevia tikapuita käyttäen. Sitten täytän kirjastoni täyteen taidekirjoilla ja historiallisilla omaelämänkerroilla ja kaikilla muilla mielenkiintoisilla opuksilla. Kirjaston takan edessä on kaksi vanhaa nahkaista nojatuolia jotka olen huutanut itselleni huutokaupasta jossa myytiin vanhan lontoolaisen heirrainklubin jäämistöä. (Vasemmanpuoleinen tuoleista on se jossa Lord Pendelborough-Blythe tykkäsi aina ottaa nokoset!) Vaihtoehtoisesti voin tyytyä sellaiseen vanhaan kituvaan kirjakauppaan New Yorkissa (mutta sielläkin pitää olla ne kiskotikapuut) jossa kaikilla alaisillani on sellaiset raidallsiet slipoverit ja solmukkeet (ei siksi että minä käsken, vaan siksi että alaiseni ovat lupaavia älykkökirjailijoita!). Extrabonuksena kirjakauppani toimii uusimman Woody Allen-leffan kulissina. (Huomioikaa Daddalien cameo leffassa!)

No takaisin harmaaseen todellisuuteen. Minulla on vähän sama ongelma kuin Hantalla, kamaa kertyy nurkkiin ihan liikaa, vaikka en keräilekään vilkkuvia tuoksujeesuksia niin kuin Hantta. Tuntuu että aina kun käännyn jossain kaatuu jotain. Selittämättömiä paperipinkkoja ja rojulaatikoita ja cd-kansia on joka puolella, ja uskokaa minua, kun neliöitä on 31 ei rojua missään nimessä pitäisi olla liikaa.

Ja taasen läjähti kauhea kasa uusia blogeja Pinserin blogilistalle. Muutama vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta ja tuon mielipiteeni julkikin (niikuin Lotta-kirjoissa sanottiin) vaikkei sitä kukaan erityisesti kaipaisikaan, HAH!

MediaLab at University of Art and Design Helsinki Moblog
Ensimmäistä kertaa blogi näyttää lähinnä Björk-lyriikalta. Ei-tajuaminen on kosketus valkoisen auringonlaskun pinnalla. Kai.

Pajalla paukkuu. Hemmetti soikoon, tämä on loistava! Tyyppi on "radalla" (okei) ja syö "keittoa" (öööh...okei) ja "putsaa palkintopöydän viikottain" (???!).

Vera's log Naisen kirjoittama poliittis-ihmisoikeus-kansainvälisyys-krav maga-kahvilablogi, yleensähän nämä on miesten kirjoittamia. Tästä varmasti saadaan vielä tappelunaiheita blogistaniin. Minä luen mutta pysyn tappeluiden ulkopuolella, keskittyen sipsitesteihin. :)

Vihreä teemuki. Hyvin kirjoitettua puolisivistynyttä viihdykettä. Jos olet pamauttanut esim. Menopaussin pamautat tämänkin.

Koriste-esine

Muistatteko sen tarinan miehestä joka meni kysymään suurelta rabbilta, kummat ovat suurempia, Jumalan vai ihmisen teot. Kun rabbi vastasi että ihmisen teot ovat paljon jumalan tekoja suurempia, mies tietenkin vähän friikahti, että kuinka uskonnollinen mies noin voi sanoa. No, rabbi otti toiseen käteen kasan jyviä ja toiseen käteen vehnäpullan ja sanoi (jos nyt oikein muistan, siitä on aika kauan kun tämän tarinan kuulin) että niin se on, Jumala on antanut meille raaka-aineet, mutta eipä niillä jyvillä paljon mitään tee ellei joku olisi joskus keksinyt myllyä ja uunia ja kaikkea muuta millä jyvistä saa pullaa. Niinhän se on. Kukat ja sinkki ja oravat ovat kivoja, mutta kalpenevat kyllä ihmiskäsin tehdyille luomuksille. Jumala loi tohvelieläimen, ihminen Hollywoodin viihdekoneiston.

Minun mielestäni ihmisen teot ovat saavuttaneet jonkinlaisen lakipisteensä, kun länsimaissa kotiin hankitaan koriste-esineitä. Ajatelkaahan nyt, meillä on sohva ja sänky ja telsu ja tietokone ja jääkaappi täynnä ruokaa. Näitä kaikkia tarvitaan jotta elää voisi. Sitten jotain kummasta suunnasta ikkunalaudalle ilmestyy tikun nokkaan isketty metallilevystä stanssattu kalanmuotoinen koriste. Voiko sen syödä? Ei. Voiko siihen ripustaa vaatteita? Ei. Voiko se lajitella bookmarkkisi? Ei. Toimiiko se niin kuin kaunis taulu joka herättää tunteita ja muistoja lapsuuden viattomista kesistä? Ei. Onko sillä mitään muuta funktiota kuin näyttää hyvältä? Ei. Onneksi olkoon, olet juuri hankkinut tavarataivaan tyhjäpäämissin, koriste-esineen.

Kyllä varmasti Conan O´Brian huokaisee usein helpotuksesta kun tajuaa että ei ole päätynyt minun kanssa naimisiin. Minä nimittäin pakottaisin sen tanssimaan narutanssin minulle joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Ja alasti.

Nyt on sitten toinen kommenttirunjake häipynyt kun tuo pinkki tuntuu toimivan ehtoisesti.

Kyllä minuakin on yritetty iskeä!

Vaikka se lukijoistani ehkä kuulostaakin mahdottomalta, minuakin on yritetty iskeä baaritiskillä. Kerran yritti jopa erittäin komeat geenit omaama alfauros, joka ei ilmeisesti tajunnut että se olin minä joka juuri hetkeä aikaisemmin oli röyhtäissyt. Ehkä se oli sittenkin humalassa. Mies yritti kaiken maailman kuluneita pick-up-linejä (minä en tietenkään tajunnut niiden olevan kuluneita, koska en niitä juuri kuule), sain kertoilla miksi tieni oli vienyt juuri tähän baariin sinä iltana, mitä join, halusinko kyseistä virvoketta lisää, mitä hommailin, olinko paikallisia jne. Jossain vaiheessa alfaurokselta loppui repertuaari ja mies alkoi tujottella lasinpohjaansa (viskilasi, ajatelkaa, parin kuukauden päästä minulla saattaisi olla aviomies joka juo viskiä!) mumisten korkeintaan jotain jep jep, kyllä juu. Hahaa, eipä tiennyt mies että kun kerran Daddalielle hetken antaa aikaansa, ei siitä enää irki pääse! Tämä mieshän ei katoaisi niin vaan! Laitoin kaiken naisellisen vihetysvoimani peliin, ujutin käteni puseron alle ja nostin rintsikan olkaimet ja sitten olin valmis syventämään suhdettani tähän mieskunnan kruunuun. Uskomattoman hyvä kysymykseni joka varmasti toisi meitä lähemmäs toisiamme ja sulkisi meidät yhteisymmärryksen lämpimään syleilyyn, oli seuraavanlainen: Kun sää olit pieni, neuloiko sun äiti sulle villapaitoja?

Kaikkea sitä näkee, kun vanhaks elää

Estrella on lanseerannut extrarapeat upmarket-sipsit. Gourmet-nimikkeen alla myydään kahta eri sipsimakua, merisuolapippuria ja paprikajotain. Joskus luin ruotsalaisen tutkimuksen jonka mukaan sipsejä syö eniten alempi keskiluokka. Sen jälkeen aina kun olen syönyt sipsejä on tuntunut että jalkaani kasvaa huomaamatta nappiverkkarit. Sitten muistankin että ei ne olekaan verkkarit vaan isot läskit! No anyway, merisuolapippurisipsit oli ihan hyviä. Estrella yrittää muuten brändätä lihasten käytön, pussin takana oli opastava kuva siitä kuinka pussi avataan. Käsien liikettä kutsuttiin nimellä Estrella-rycket!. Ei voi sanoa muuta kun että voi LOL. No ehkä ruotsalaiset tarvitsevat ohjeistusta sipsipussin avaamiseen, varsinkin ne sipseihin tottumattomat ylemmät keskiluokat jota Gourmet-sipsit yrittää houkutella. "Kattis, hur öppnar man den här pĺsen, dĺ?" "Kära Challe, med Estrella-rycket, förstĺssss!" Ja sitten Kattis ja Challe mussuttavat onnellisena gourmet-chipsejä lähidelistä ostettujen tapaspalojen seurassa pienessä mutta ah, niin kivasti sisustetussa södermalmilaisessa vuokrakaksiossan.

Edit: Juuri muistin että onhan niitä upmarket-sipsejä ennekin ollut, Taffelilla oli joskus reilu kymmenen vuotta sitten Juhla-sipsit ja juhlaa se olikin kun perjantaina osti sellaisen pussin Star Trekin toljottelua varten, ja eiköhän ne Kartanosipsitkin voi laskea upmarketiksi ainakin hinnaltaan, vaikka paketin ulkonäkö muistuttaakin lähinnän joidenkin historian hämärään kadonneiden totalitaaristen yhteiskuntajärjestelmien agraari-ihanteita.

Erinomainen TV-keskitalvi senkun jatkuu! Keskiviikkona alkoi Vakoojat, joka onkin sitten niin täydellisesti minulle suunnattu ohjelma ettei mitään! 30-luvun englantilaisia herramiehiä, vakoojia (DUH!), juutalaisia, natseja ja kommareita. Voiko enää paremmaksi sarja muuttua? Voi! Yhtä pääosista esittää ylisöpö Toby Stephens joka esitti sitä ihanan ilkeää Ollyä Kamomillapihassa.

Ja kaikki tämä vielä tositapahtumiin nojautuen. Hiukan kuitenkin arvelluttaa oliko Cambridgessä opiskelevat, natsi-ideologiaa kannattavat miekkoset niin oppinsa lumoissa että kopioivat jopa hiustyylinsä Saksasta (tai oikeammin niistä sodanjälkeen ilmestyineistä natsileffoista). No, natsit olikin sitten helppo erottaa muista opiskelijoista. Tukka sängelle korvasilta ja se etukiehkura liimataan kunnolla kalloon kiinni! Siihen verrattuna Toby Stephensin valtoimenaan liehuva kuontalo oli kuin aamuauringossa vellova ruispelto.

Torstain T.i.l.a Extrassa oli tällä kertaa vuorossa Kari Vepsä ja tämän elämänkumppani joka oli ilmeisesti yhtä suuri persoona kuin Madonna tahi Cher, koskapa hänet esiteltiin ainoastaan etunimeltä. Kari Vepsä on ehkä Timo T.A. Mikkosen jälkeen Suomen kovin lännenmies. Kämpässä oli kivana yksityiskohtana saluunaovet ja nurkaan ahdettu payless-Sonny Crokett-tyyppinen baari. Lisäksi talo oli täynnä toinen toistaan, öh, mielenkiintoisempia hevoaiheisia koriste-esineitä. Hyvä maku vaan oli laukannut kauas pois. No pääasia että Vepsä elämänkumppaneineen viihtyy!

HUOM!

Varautukaa siihen että 7.4 alkaa Toni Wirtanen undercover jossa "rockkukko esittelee persoonaansa 12 eri kantilta." (Iltalehti 16.1.2004) Toni Wirtasen pseudosyvällisiin ja söpösti sivistyssanoilla koristeltuihin lausuntoihin olemmekin jo tottuneet, mutta onneksi niille on nyt saatu oma, viikottainen fooruminsa. Voi kun minullakin olisi 12 eri kanttia!

Eilen tuli ykköseltä ensimmäinen osa kaksioisaisesta TV-elokuvasta Skene (joo, tosi 99-tyyppinen nimi) jossa 19-vuotias Ella muuttaa pikkukaupungista Helsinkiin opiskelemaan kauppatieteitä. Koskapa aihepiiri liippasi niin läheltä, päätin katsoa elokuvan. Ja se olikin aivan loistava! Itse juonikuvio joka kieppuu huumediilauksen ympärillä on sinänsä tylsä ja mitäänsanomaton, mutta kuvaus, ohjaus ja käsikirjoituksen piilovittuileva tyyli iskivät syvälle. Elokuvan ohjaaja on ohjannut mainoselokuvia ennen, ja se näkyi asetelma-tyyppisenä kuvauksena, mutta tähän leffaan se sopi. Päähenkilöt olivat vähän vaisuja, mutta sivuosassa esiintyvät Ellan veli ja tämän vaimo vetivät pisteet kotiin.

Povasin korttipakastani aikani kuluksi hiukan ennustuksia uudelle vuodelle. Katsotaan mitä kortit sanoivat.

Vuoden 2004 aikana:

Anneli Jäätteenmäki kirjoittaa kirjan jonka sivun 75 alaosassa oleva Jäätteenmäen itse muotoilema termi, Nakkivaaran politbyroo, jollekin tarkemmin määrittelemättömälle Suomen politiikan harmaalle eminenssille aiheuttaa keskustelua mediassa. Kirjan julkistamistilaisuuteen Jäätteenmäki on pukeutunut villashaaliin, pehmentääkseen kovaa noita-akan imagoaan.

Rakel "Raksu" Lignell ja Päivi "Päksy" Storgĺrd valittavat edelleen Annassa kuinka a) rehevinä naisina heitä syrjitään työelämässä ja b) kuinka he ovat työuupuneita.

Linda kertoo parantuneensa jostain mystisestä sairaudesta.

Karita Tuomolasta saadaan kuva uuden rakkaansa kanssa kun he suutelevat ravintolassa. He ovat kuitenkin vain ystäviä. -Minulla on useita miespuolia ystäviä, sanoo Karita.

Työttömyyttä hillitäkseen työministeriö runnoo läpi uuden lain jonka mukaan yhdellä henkilöllö ei voi kerrallaan olla kuin korkeintaan 15 eri ansiotulonlähdettä. Ministeriö kutsuu lakia Lex Anitraksi.

Ilta-sanomien tylsistynyt toimitus lukee aikansa kuluksi Muropakettia ja löytää linkin IRC-galleriaan. Ilta-Sanomat kysyy Raisa Cacciatorelta onko se nyt ihan laitaa että 13-vuotiaat postailevat kuviaan kaiken kansan näytille. IRC-gallerian serverit kaatuu.

80-luku on out ja 90-luku in! Henkka ja Maukka myy kukikkaista sohvakankaista tehtyjä liivejä ja isoja flanellipaitoja 13-vuotiaille irkkigalleriapissiksille. Ace of Base yrittää comebackiä ja coolein sisutusvillitys on tapeetti-versiot 90-luvulta tutuista säkkäräkuvioista jota tuijottaessa silmien eteen yhtäkkiä nousee kolmiuloitteinen kuva lentävästä lintuparvesta.

Anorakkiaktivistien pariin leviää uusi lävistysvillitys. Korvalehtiin isketään killumaan vaatekaupoista tuttu, mustetta sisältävä hälyytyslaite. -Kun menen tämä korvassa kauppaan ja hälyytysportit alkaa vinkua, ihmiset varmasti havahtuvat miettimään omaa luontoa rasittavaa kerskakulutustaan ja globalisaation rappeuttavaa vaikutusta, sanoo Juri, 21-vuotias opiskelija jonka korvassa killuu musta Checkpoint-hälyytin.

Sitten korttini kertoivat jotain epäselvää Matti Nykäsestä, seiskan maksamasta ulkomaanmatkasta ja isosta puhallettavasta uimapatjasta.

What Classic Movie Are You?

What Famous Leader Are You?

Dodiii! Onpa taasen erittäin sielua hiveleviä testituloksia. (Testit via Plöki)

Menin tänään kauppaan ilman minkäänlaisia henkkareita ja sitten iski pakokauhu. Mitä jos saan jonku ihme kohtauksen ja minut kiidätetään tajuttomana sairaalaan ja kukaan ei tiedä kuka olen. Ainoa erikoistuntomerkki olisi korvalappustereoissani soivat Kylien 80-luvun hitit.

Joskus yösyönnä mietin että osaakohan Neumann edelleen rajata silmänsä kajalilla? Minä en koskaan oikeastaa ole oppinut tekemään sitä hyvin. Myös mietin sitä onko Ressu Redfordin lempijuoma edelleen kokis maidolla, niin kuin kaikki Bogat co.-jätkät väitti joskus 80-luvulla.

Eilen tuli taas T.i.l.a extra. Syynin alle oli joutunut Susanna Indrénin (jonka nuoruudessaan kuulemma asui Moskovassa ja opiskeli balettia, HOW FREAKING COOL IS THAT??) koti jossa kaikesta päätellen asuu myös herra ja nuoriherra Indrén, vaikkei näitä näytettykään kuvissa. Ja kyllä sitä kotia kelpasikin esitellä. Ei mitään Sievisten sotkasöpöilyä täällä, vaan funkeja varsanjalkapöytiä, ihanat munatuolit takan edessä ja aivan ylihellusia 50-luvun tapeetteja. Takasta (joka Indrénin kotona oli siro kuin imukettaan huiskuttava Audrey Hepburn), tuli mieleen että uusiin taloihin rakennettavat , yleensä vuolukiviset takat ovat aika helvetin rumia. Kauheita möhkylöitä jotka kyllä varmasti varaavat lämmön ja säästävät tähtitieteellisiä määriä lämmityskustannuksissa, mutta näyttävätkin sitten siltä että pannuhuonneesta on kannettu joku pömpeli olkkariin. Muistuttavat nurkassa kököttäessään Muumilaakson Mörköä. Miksei enää rakenneta sellaisia keveitä, elegantteja takkoja?

Ai niin, Indrenin kotona löytyi kyllä pienen kylämuseon verran Iittalan ja Nuutajärven tuotantoa, mutta silmiini ei osunut sitten ensimmäistäkään IKEA-tuotetta. Ehkä ne oli kaikki piilotettu pariskunnan makuuhuoneeseen jota ei yleisölle näytetty, tai sitten joku osaa sittenkin vasustaa tuota sinikeltaista houkutusta. En kyllä itsekään esittelisi koko kansalle makuuhuonettani, mutta wait, sittehän minulla ei olsi mitään huonetta esiteltävänä!

< ironia>Lukijani ovat varmaan jo odottaneetkin uusinta McTuote-arvosteluani. < /ironia> Tänään pääsi myyntiin McHot-tuotteet joista minä testasin tulisen flatbreadin (eli fleimiflätyn) ja McHot kanapalat. Hot Flatbreadissä ei ollut kyllä mitään hottia tahi muuten tavallisesta flatbreadista eroavaa ominaisuutta. Korkeintaan edellisen flatbreadmallin kevyesti tupakalle maistuva juusto oli vaihdettu johonkin tunnistamattomaan juustomönjään. Pisteet kunnon lämmityksestä ja hyvästä leivästä. Niitä kanabiittejä oli vain tälläkin kerralla liikaa. Sen sijaan McHot kanapalat kevyesti valloittavat mäkin parhaan kanatuotteen paikan Premium Chicken-hampurilaiselta. Pehmeää, höyryävän kuumaa, valkoista kananlihaa maustetussa kuoressa johon on kirjailtu eräänlaisia juomuja feikkaamaan sitä että palat olisivat joskus käyneet jonkinlaisella grillillä. Mukana tuleva soosi on so-so, mutta kanat ovat hinta-laatusuhteeltaan ylinjam!

Mikä blogi sinä olet?


Via Dägä Dägä

Jos tästä ei bloggaajat innostu niin ei sitten mistään

Ostammeko me tuotteita, vai ostavatko tuotteet meitä?

Uusi vuosi, uudet telkkuohjelmat!

Hyvää uutta vuotta koko konkkaronkka, ja nöyrimmät anteeksipyynnöt lukijoilleni ja erityisesti Kossulle koska katosin kuin pieru Saharaan kertomatta pyhäsuunnitelmistani. Daddalie kumartaa niin että miekan pää osuu valtakunnansalin ikivanhaan kivilattiaan. Saharassa en ollut, vaan Tampereella ja Kajaanissa joita eräänlaisiksi sivistyksen ja älyn aavikoiksi voitaneen kutsua. :)

Sitten asiaan. Sen lisäksi että uusi vuosi aina kantaa selässään uuden jännittävän verokortin, tulee uutena vuotena myös aina uusia telkkuohjelmia. Ensimmäinen niistä oli eilen kolmosella aloittanut T.i.l.a extra, jossa MoonTVn siiderianarkismin söpöön oviaukoissa hengailuun vaihtanut Vera Olsson esittelee katsojille julkkisten koteja. Sarjan henkisiksi edeltäjiksi voitaneen laskea MTVn ratkiriemastuttavan Cribsin ja kauan sitten Huomenta Suomesta kadonneen Takaovi-insertin ("iloa ja valoa taas tähänkin keskiviikkoaamuun!") joka esitteli julkkiksia heidän kotonaan ennekuin siirtyi kokonaan laulamaan gospelia ja kertomaan lähetystyöntekijöiden kaivamista kaivoista Kongossa. Tirkistelijäminäni kehrää tyytyväisenä kun tämänlainen ohjema saatiin taas telkkariin.

Ensimmäisessä osassa vierailtiin Jani ja Susanna Sievisen kotona. Ja kyllä oli ilmeistä miksi heidän sukunimensä on Sievinen. Kyllä oli niin söpöä ja lämminhenkistä heidän pyöröhirsitalossaan! Vekatut verhoasetelmat ja kuivakukat ja Provence-tyyppinen liesituuletinpömpeli. Hiukan ihmetytti miksi kämpässä on 220 neliötä mutta silti perheen lapsilla ei ole omia huoneita, mutta what the hell, oli niin pittoreskia ettei tuollaisessa kodissa varmaan tapella koskaan. Ja jos tapellaan, isä saa onneksi laittaa kuulosuojaimet korvilleen!

Keksin myös kivan interaktiivisen kilpailun jota T.i.l.a extraa katsoessa voi harrastaa: IKEA-bongaus! Se joka bongaa eniten ikeakamaa ohjelmasta on voittaja. Sievisiltä bongasin klapikasseina käytetyt ikean siniset kassit, jääkuutiolta näyttävän valaisimen ja poikien parvisängyn. Jos löysitte jotain muuta, kertokaa kommenteissa. Lisäpiste sille joka osaa nimetä tuotteiden IKEA-tuotenimet.